EDUCA-tutkijat ryhtyvät arvioimaan oppimisen ja hyvinvoinnin eriytymistä pääkaupunkiseudulla
Kaupunkipolitiikan arviointineuvosto on itsenäinen ja riippumaton tiedepaneeli, joka tuottaa vuosittain tutkimustietoon perustuvan kriittisen arvion valitsemastaan teemasta. Ensimmäisen arvion teema on kasvatus ja oppiminen, ja erityisesti tutkitaan lapsuudessa tapahtuvaa oppimisen ja hyvinvoinnin eriytymistä.
Toimintansa aloittavaa kaupunkipolitiikan arviointineuvostoa rahoittavat Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit yhdessä Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston kanssa. Neuvosto toimii rahoittajistaan riippumattomasti.
- Olen pannut ilahtuneena merkille, että talouspolitiikan arviointineuvosto on ottanut merkittävän roolin valtion talouspolitiikan kommentoijana. Haluamme nyt pääkaupunkiseudun kaupungeissa saada samanlaista riippumatonta kiritystä toiminnallemme maan parhailta tutkijoilta. Uusi neuvosto tuo uusimpaan tutkimukseen perustuvaa tietoa päätösten vaikuttavuudesta. Uskon, että neuvoston arvio auttaa meitä parantamaan oppimistuloksia ja ratkaisemaan koulutuksellisen tasa-arvon haasteita, Helsingin pormestari Juhana Vartiainen iloitsi julkistustilaisuudessa.
Koulutus on erityisesti sote-uudistuksen jälkeen yksi kuntien merkittävimmistä vastuualueista. Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteenlasketut koulutusmenot ylittävät kolme miljardia euroa vuonna 2025. Monet kuntapäätöksenteon vaikeimmista haasteista ovat myös nimenomaan koulutuksen alueella.
Tämän vuoksi ensimmäisen arviointineuvoston jäseniksi on valittu neljä arvostettua kasvatustieteen ja koulutuksen taloustieteen tutkijaa Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta. He kaikki kuuluvat myös EDUCA-lippulaivaan.
Neuvoston puheenjohtajana toimii professori Mirjam Kalland Helsingin yliopistosta ja varapuheenjohtajana professori Matti Sarvimäki Aalto-yliopistosta. Muut neuvoston jäsenet ovat yliopistonlehtori, dosentti Raisa Ahtiainen Helsingin yliopistosta ja apulaisprofessori Mikko Silliman Aalto-yliopistosta.
Neuvoston ensimmäisen vuoden arvioinnin teemana kasvatus ja oppiminen
Koulujen eriytyminen, sukupuolten väliset erot oppimistuloksissa, oppimistulosten yleinen lasku ja maahanmuutto haastavat kuntien koulutusta koskevaa päätöksentekoa. Perusopetuslaki vaatii turvaamaan koulutuksen riittävän yhdenvertaisuuden koko maassa. Neuvosto arvioi, että vaatimuksen toteutumisesta ei ole riittävästi tietoa tällä hetkellä. Näistä syistä arviointineuvosto on päättänyt keskittyä ensimmäisessä arviossaan lapsuudessa tapahtuvan oppimisen ja hyvinvoinnin eriytymiseen.
- Oppilaiden tausta vaikuttaa niin heidän koulumenestykseensä kuin sijoittumiseensa jatkokoulutukseen ja työmarkkinoille, ja esimerkiksi oppimiserot maahanmuuttajataustaisten lasten ja muiden välillä ovat Suomessa kansainvälisessä vertailussa suuria. Tutkimus näyttää myös, että samoja arvosanoja saavat matalasti koulutettujen vanhempien lapset eivät päädy jatkokoulutukseen yhtä todennäköisesti kuin korkeasti koulutettujen vanhempien lapset. Koulutusjärjestelmämme ei ole niin tasa-arvoinen kuin ajattelemme, sanoo neuvoston puheenjohtaja Mirjam Kalland.
Koulutusjärjestelmän kannalta suuri osa keskeisistä päätöksistä tehdään kaupungeissa. Erityisen suuri merkitys on yksittäisten koulujen toiminnalla. Neuvosto kaipaakin erityisesti lisää tietoa ja ymmärrystä siitä, miten koulut ja opettajat onnistuvat tärkeässä tehtävässään.
- Kouluissa tehdään merkittäviä päätöksiä lasten kannalta joka ikinen päivä. Samalla oppijoista syntyy valtavasti tietoa. Valitettavasti tätä tietoa ei hyödynnetä tutkimuksessa tai edes päätöksenteossa riittävästi. Lisäksi joitain keskeisiä tietoja ei tällä hetkellä kerätä lainkaan. Näemme neuvoston toiminnassa mahdollisuuden lisätä tutkitun tiedon roolia koulutuspolitiikan suunnittelussa ja luoda uusia aineistoja tutkijoiden ja päätöksentekijöiden käyttöön, toteaa neuvoston varapuheenjohtaja Matti Sarvimäki.
Yksi tämän hetken tärkeimmistä kysymyksistä on resurssien tehokas ja oikeudenmukainen kohdentuminen. Esimerkiksi rahoituksen lisääminen haastavimmissa ympäristöissä toimiville kouluille voi parantaa oppimistuloksia ja koulutuksellista tasa-arvoa. Lisätietoa tarvitaan kuitenkin siitä, miten tämänkaltainen tarveperustainen rahoitus tulisi toteuttaa, jotta toivottuja tuloksia saataisiin aikaan.
Neuvosto aikoo syventyä erityisesti resurssien jakautumiseen ja arvioida missä määrin niiden kohdentaminen perustuu tutkittuun tietoon. Sen tarkoituksena on julkaista ensimmäinen arviointiraportti loppuvuodesta 2025.