Koulutustutkijat kokosivat tietoa naapurimaissa hyväksi osoittautuneista toimista oppimistulosten parantamiseksi
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n toteuttama 15-vuotiaita koskeva PISA-tutkimus (Programme for International Student Assessment) tuottaa kolmen vuoden välein kansainvälistä vertailutietoa koulutuksen tilasta ja oppimistuloksista. PISA-tutkimuksen tulokset ovat herättäneet laajaa keskustelua, ja laskevat tulokset 2000-luvulla ovat monissa Pohjoismaissa johtaneet koulutuspolitiikan muutoksiin.
Raportissa oppimistulokset on rajattu käsittämään nimenomaan PISA-tuloksia, koska ne ovat ainoita kaikkia Pohjoismaita ja Viroa yhdistäviä oppimistuloksia.
– PISA-tulokset eivät kuitenkaan suoraan kerro koulutusjärjestelmän toimivuudesta tai sen kehityksestä, vaan oppilaiden senhetkisistä taidoista lukemisessa, matematiikassa tai luonnontieteissä. Siksi myös kansalliset oppimistulosten arvioinnit ja samojen oppilaiden pitkittäisseurannat ovat välttämättömiä, jotta suomalaista koulutusta voidaan kehittää pitkäjänteisen tiedonkeruun pohjalta, katsauksessa todetaan.
Raportissa jäsennetään koulutuspolitiikan yhteneväisyyksiä muissa Pohjoismaissa ja Virossa. Julkaisuun on koottu tietoa oppimistuloksiin yhteydessä olevista tekijöistä ja siitä, minkälaisia koulutuspoliittisia ratkaisuja 2010-luvun lopussa ja 2020-luvun alussa muissa Pohjoismaissa ja Virossa on tehty oppimistulosten vahvistamiseksi.
Katsaus toteutettiin pääasiassa tutkimuskirjallisuuteen ja politiikkadokumentteihin perustuvana metaselvityksenä, jota täydennettiin tutkijoiden ja ministeriötason päätöksentekijöiden kirjallisilla haastatteluilla. Julkaisu sisältää myös oppilas-, koulu- sekä valtakunnallisen tason kehittämissuositukset oppimistulosten parantamiseksi Suomessa.
Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen (KTL) toteuttama tutkimuskatsaus Oppimistuloskehitys ja koulutuspoliittiset toimet Pohjoismaissa ja Virossa 2010-luvulta 2020-luvun alkuun on laadittu yhteistyössä EDUCA-lippulaivan kanssa, ja sen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö.
Toimenpidesuositukset Suomeen
Selvityksen koonneet väitöskirjatutkija Nestori Kilpi, apulaisprofessori Najat Ouakrim-Soivio sekä tutkimusprofessori Taina Saarinen esittävät pohdittavaksi seuraavia toimenpidesuosituksia, jotka nousevat esiin keskeisestä tutkimuskirjallisuudesta ja vertailumaiden politiikkadokumenteista.
Oppilas- ja koulutason suositukset
- Myönteisten opiskeluasenteiden, oppimisen mielekkyyden ja opiskelumotivaation tukeminen mahdollisimman varhain ja monin eri tavoin, kodin ja koulun yhteistyönä.
- Huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön kehittäminen koulunkäynnin ja opiskelun merkityksen kirkastamiseksi.
- Monikielisen viestinnän kehittäminen kaikkien huoltajien tavoittamiseksi, esimerkkinä koulun tiedotteet tai verkkosivut.
- Perustaitojen (lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen) opiskelun tukeminen, sillä ne luovat vahvaa perustaa muiden aiheiden ja eri oppiaineiden oppimiselle.
- Oppilaiden erilaisten lähtökohtien (esimerkkinä kieliryhmät, sukupuolet ja kodin tuki opiskelulle) huomioon ottaminen ja tukeminen oppimisessa esimerkiksi käyttämällä joustavia tapoja järjestää läksykerhoja, joissa voidaan opiskella ja harjoitella myös perustaitoja.
- Koulun opetuskielen ja oppilaan oman äidinkielen oppimisen tukeminen.
- Oppimista edistävien oppimisstrategioiden harjoittelu osana opiskelua ja työskentelyä.
- Ongelmanratkaisutaitoja, projektioppimista ja tutkivaa oppimista tukevien opetusmenetelmien käytön lisääminen kehittämällä opettajien osaamista esimerkiksi opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kautta.
- Eri oppiaineiden arviointikriteereiden (6. vuosiluokan päätteeksi ja perusopetuksen päättövaiheessa) kuvaaminen oppilaalle ja hänen huoltajalleen niin, että eri arvosanoihin vaadittava osaamisen taso, ts. tiedot ja taidot, konkretisoituisivat nykyistä paremmin.
Valtakunnalliset suositukset
- Hyvän puhuminen koulutuksesta: Laajan yhteiskunnallisen arvokeskustelun virittäminen koulun tehtävästä, opetuksen ja opetustyön arvostuksesta ja koulutuksen tarpeellisuudesta tulevaisuudessa.
- Koulutuspaneelin perustaminen: Yhteistyöfoorumi, jossa tutkijat, virkamiehet ja poliitikot keskustelevat koulutuspolitiikasta, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja tutkimustiedon jakamisesta kentälle.
- Eri alojen tutkijoiden sisällyttäminen opetuksen ja koulutuksen kehittämistä valmisteleviin valtakunnallisiin työryhmiin monenlaisten näkökulmien saamiseksi.
- Julkisessa keskustelun painopisteen siirtäminen PISA-tuloksista myös muihin ansainvälisiin ja kansallisiin oppilaiden osaamista osoittaviin arviointeihin.
- PISA-tutkimusten lisäksi IEA:n kansainvälisten vertailevien arviointien ja kansallisten oppimistulosarviointien hyödyntäminen paremman kokonaiskuvan saamiseksi: esimerkiksi TIMSS- ja PIRLS-tutkimukset ovat opetussuunnitelmaperusteisia ja ne antavat mahdollisuuden seurata jo 4.-luokkalaisten osaamista sekä koulujen sisäisiä (eli luokkien välisiä) oppimiseroja.
- Oppimistuloksiin perustuvien politiikkasuositusten sisällyttäminen osaksi arviointiraportteja.
- Pitkittäistutkimusten käynnistäminen esimerkiksi oppilaiden perustaitojen kehittymisestä, hyvinvoinnin merkityksestä oppimistuloksille sekä asenteiden ja motivaation yhteydestä osaamiseen.
- Monitieteisen ja yhteiskuntapoliittisen tutkimuksen käynnistäminen, jotta voidaan analysoida laaja-alaisesti syitä koulujen välisten erojen kasvuun Suomessa.
- Muiden Pohjoismaiden kokemuksista on opittavissa, että muista koulutusjärjestelmistä ja toisenlaisista konteksteista ei kannata suoraan lainata esimerkiksi hyviä käytänteitä. Sen sijaan kannattaa suosia tutkimukseen perustuvia toimenpide-ehdotuksia.
- Monissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa ja Tanskassa, oppilaan arviointia on kehitetty siten, että se tuottaa tietoa oppilaiden sen hetkisestä osaamistasosta, auttaa konkretisoimaan tulevia osaamistavoitteita ja tukee opettajien arviointityötä. Oppilaan arviointia perusopetuksessa tulisi kehittää seuraavasti:
- Opetettaville oppiaineille rakennettaisiin valtakunnallinen tehtäväpankki, josta koulut ja opettajat voisivat tilata eri oppiaineiden arviointiin riittävän erottelevia tehtäväsarjoja oppilaidensa osaamistason määrittelemiseksi. Tehtäväsarjat perustuisivat opetussuunnitelmassa määriteltyihin oppiaineen keskeisiin tavoitteisiin ja sisältöihin 6. vuosiluokan ja perusopetuksen päättyessä. Tehtäväsarjat arviointiohjeineen ohjaisivat opettajia yhdenmukaisempaan arviointikriteereiden käyttöön, minkä lisäksi ne konkretisoisivat oppilaille ja heidän huoltajilleen eri oppiaineissa edellytettävää osaamistasoa. Tehtäväsarjojen käyttö, samoin kuin oppilaiden saamat pisteet, olisivat vain opettajien itsensä käytössä, jotta niitä ei olisi mahdollista käyttää koulujen väliseen vertailuun tai rankinglistojen laatimiseen.
- Nykyisissä arviointinormeissa olevaa kompensaatioperiaatetta täsmennettäisiin niin, että sitä tulkittaisiin valtakunnallisesti yhdenmukaisesti.
- Oppilaiden osaamista matematiikassa, äidinkielessä ja kirjallisuudessa sekä A1-kielessä arvioitaisiin systemaattisesti 7. luokan keväällä tai 8. luokan syksyllä. Näin opettajat sekä oppilaat ja heidän huoltajansa saisivat hyvissä ajoin ennen perusopetuksen päättövaihetta käsityksen oppilaan sen hetken osaamistasosta, minkä lisäksi oppilaan edistymistä on mahdollisuus seurata em. perustaitoja edellyttävissä oppiaineissa.
- Valtakunnallisen tutkimusportaalin luominen (vrt. Norja) myös Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön sivuille helpottamaan meneillään olevien ja jo päättyneiden kehittämishankkeiden ja siihen liittyvän tutkimuksen seuraamista.
- Kehitetään uusia tutkimusperusteisia malleja, joilla eri ryhmien välisiä oppimiseroja pyritään kaventamaan kouluopetuksessa.
- Opetusajan lisääminen tarpeen mukaan maahanmuuttajataustaisille oppilaille. Opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen käytettävien resurssien (aika ja raha) turvaaminen.
- Opettajien täydennyskoulutusjärjestelmän kehittäminen systemaattisemmaksi, jotta kaikki opettajat saavat tarvittavat ajantasaiset tiedot ja taidot. Digitaalisten välineiden pedagogisen käytön kehittäminen osana opettajien perus- ja täydennyskoulutusta.
- Asunto- ja kaavoituspolitiikkaan vaikuttaminen etenkin suurissa kaupungeissa koulujen eriytymiskehityksen hillitsemiseksi.
- Lähikouluperiaatteen tukeminen, jolloin koulujen sosioekonominen tausta pysyisi mahdollisimman monimuotoisena.
Vuonna 1968 perustettu Koulutuksen tutkimuslaitos (KTL) on Jyväskylän yliopistossa toimiva kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä ja monialainen koulutuksen tutkimuksen, arvioinnin ja kehittämisen keskus. EDUCA -lippulaiva (Suomen Akatemia 2024–2028) edistää koulutuksen kehittämistä tutkimustiedon avulla ja tukee tietoperusteista johtamista.