PISA 2025 muistuttaa: koulutuksen tulevaisuus rakennetaan tutkimuksella, ei nostalgiaan takertumalla

Uusimmat PISA-tutkimuksen tulokset julkaistiin syyskuun alkupuolella. Tulokset ovat kaksijakoiset: kansainvälisellä mittapuulla oppilaidemme osaamistaso on edelleen OECD:n keskiarvoa parempi, mutta osaaminen on ollut laskusuunnassa jo pitkään.

Moni otti tulevat tulokset kanssani puheeksi jo ennen niiden julkistamista, ja vaikka en voinut kommentoida niitä mitenkään etukäteen, kuuntelin mielenkiinnolla ihmisten spekulointia. ”En jaksa uskoa tulosten paranemiseen”, toistui kommenteissa. Ei siis ole ihme, että tulosten julkistamisen jälkeen harva oli aidosti yllättynyt, vaikka moni olikin pettynyt.

Mistä laskeva trendi sitten johtuu? Tätä kysyvät nyt kaikki. Keskustelupalstojen ”asiantuntijat”, eli kaikki koulua joskus käyneet, ovat tarjonneet syiksi digilaitteita, maahanmuuttajien heikkoa osaamista, koulutusleikkauksia, ilmiöoppimista, avotiloja ja jopa pulpeteista sekä käsin kirjoittamisesta luopumista. Keskusteluissa on myös haikailtu ”vanhoja hyviä aikoja, jolloin opettaja piti kuria ja pakotti oppimaan”.

On kuitenkin selvää, ettei vastaus löydy yhdestä tekijästä. Kyse on monimutkaisesta kokonaisuudesta, jossa eri tekijät vaikuttavat toisiinsa. Yhteiskunta, koti, kouluympäristö opettajineen ja oppilas itse ovat kaikki osaltaan vaikuttamassa oppimiseen ja siihen, millaisena oppimisen arvo nähdään.

On selvää, ettei laskevia oppimistuloksia voi selittää millään yksittäisellä tekijällä.

PISA-tulosten tärkein anti ei itse asiassa ole sijoituksemme eri maiden joukossa tai edes keskiarvojen lasku. Olennaisempaa on se, että oppilaiden väliset erot kasvavat. Samalla osaaminen näyttää heikkenevän myös niissä kodeissa, joissa oppimisen tukemiseen on katsottu olevan parhaat edellytykset. Sen sijaan, että kysyisimme vain syitä laskevaan trendiin, meidän pitää pohtia, miksi oppilaiden motivaatio, sinnikkyys ja koulutyöhön sitoutuminen ovat heikentyneet. Miksi edes hyväosaisissa perheissä ei enää pystytä tukemaan oppimista entiseen tapaan? Miksi opettajat uupuvat eivätkä aina kykene tukemaan oppilaiden oppimista parhaalla mahdollisella tavalla?

Koulussa menestyminen ei synny pelkästään tiedoista ja taidoista. Yhtä tärkeitä ovat kiinnostus oppimiseen, hyvinvointi ja kokemus siitä, että koulunkäynnillä on merkitystä oman tulevaisuuden kannalta. Kun nuoren yhteys kouluun heikkenee, seuraukset eivät näy ainoastaan oppimistuloksissa eikä kyse ole pelkästään yksilöllisestä tai koulutuksellisesta haasteesta vaan laajemmasta yhteiskunnallisen kestävyyden ongelmasta.

Tarvitsemme aiempaa tarkempaa ymmärrystä erilaisten oppijoiden tilanteista ja tarpeista sekä siitä, miten heitä ympäröivät yhteisöt ja niiden asenteet ovat muuttuneet. On mietittävä, miten voimme tukea lapsia ja nuoria koulussa, kotona ja laajemmin yhteiskunnassa? Miten rakennamme yhteistyötä, jonka tavoitteena on hyvinvoiva, osallinen ja oppimiseen sitoutunut kansalainen? Tätä työtä ei kuitenkaan voida tehdä mututuntumalla, vaan sen on perustuttava tutkimustietoon.

Juuri tästä syystä EDUCA-lippulaivassa tehtävä tutkimus on niin tärkeää. EDUCA pyrkii muodostamaan kokonaiskuvaa oppimiseen vaikuttavista tekijöistä yhdistämällä erilaisia aineistoja sekä kasvatustieteen, psykologian, oppimisanalytiikan, sosiologian ja taloustieteen näkökulmia. Hyvä esimerkki tästä on tänä vuonna julkaistu policy brief, jossa laskevia oppimistuloksia tarkastellaan nuorten omien näkemysten kautta. Siinä syvennetään tietämystä siitä, mikä nuorten itsensä mielestä on merkittävää ja heitä kannustavaa.

PISA 2025 on vahva muistutus tutkimusperusteisen koulutuksen kehittämisen välttämättömyydestä.

Menneiden menestysvuosien haikailun sijaan tarvitsemme entistä vahvemmin tutkimukseen perustuvaa ymmärrystä siitä, miten yhteiskunta, sen eri osa-alueet sekä opetus ja oppiminen osana tätä kokonaisuutta muuttuvat. Tästä näkökulmasta PISA 2025 ei ole pelkästään osoitus niistä kehityskuluista, joista meidän tulisi olla huolissamme. Se on myös vahva muistutus tutkimusperusteisen koulutuksen kehittämisen välttämättömyydestä.  

Yliopistotutkija ja EDUCA-Doc väitöskirjaohjaaja Kaisa Leino Koulutuksen tutkimuslaitokselta (Jyväskylän yliopisto) työskentelee kansallisena lukutaidon asiantuntijana useissa kansainvälisissä koulutuksen arvioinnin hankkeissa (PISA, PIRLS, ICILS, PIAAC).