Väitöstutkimus selvitti, miten uteliaisuutta tuetaan oppimisessa
Tutkimuksissa on havaittu lapselle ominaisen uteliaisuuden vähenevän nuoruusiässä. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Haoyan Huang tarkasteli EDUCA-Doc-tohtorikoulutuspilotissa tekemässään väitöstutkimuksessa (Promoting and Sustaining Adolescents' Curiosity in Learning: Needs, Sources, and Contexts) kolmea uteliaisuuden kannalta välttämätöntä psykologista tarvetta: autonomiaa eli itsemääräämistä, kompetenssia eli osaamista ja yhteenkuuluvuutta.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten opettajat, vanhemmat ja luokkatoverit yhdessä voivat tukea nuorten uteliaisuutta Suomessa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa edistämällä näiden tarpeiden täyttymistä. Näin tunnistettiin toimivia strategioita uteliaisuuden tukemiseen koulussa ja kotona. Huang tutki myös sitä, miten uteliaisuus vaikuttaa myöhempään menestykseen matematiikassa ja luonnontieteissä korkealla ja matalalla sinnikkyyden tasolla. Näin selvitettiin, miten uteliaisuus luultavimmin muuttuu pitkäkestoisiksi oppimishyödyiksi.
Ryhmään kuuluminen kasvattaa uteliaisuutta
Tärkeimpiä havaintoja oli nuorten suurempi taipumus uteliaisuuteen, kun he tunsivat kuuluvansa kouluun ja kun heillä oli kannustavia suhteita ympärillään oleviin tärkeisiin ihmisiin eli vanhempiin, opettajiin ja luokkatovereihin.
Heikompi yhteenkuuluvuus liittyi vähäisempään uteliaisuuteen ja heikensi muiden tukimuotojen ja uteliaisuuden välisiä myönteisiä yhteyksiä.
Lisäksi havaittiin, että uteliaisuuden tukemiseen ei ole yhtä patenttiratkaisua. Tuen ja uteliaisuuden yhteys vaihteli tukimuotojen, tukijoiden sekä laajempien sosiaalisten ja kulttuurillisten ympäristöjen mukaan.
– Havainnot yhteenkuuluvuudesta olivat erityisen yhtenäisiä kaikissa osatutkimuksissa. Osaamisen tuki oli tehokkaampaa opettajien kuin vanhempien ja luokkatovereiden antamana, Huang kertoo.
Lisäksi vanhempien tarjoama itsemääräämisen tuki, opettajien antama osaamisen tuki ja kokemus kuulumisesta kouluun eivät olleet suomalaisten ja yhdysvaltalaisnuorten uteliaisuudelle yhtä tärkeitä kuin kiinalaisnuorille. Sitä vastoin yhteenkuuluvuuden tuki vanhemmilta ja opettajilta oli Suomessa ja Yhdysvalloissa tärkeämpää.
Tarvitaan sinnikkyyttä, jotta uteliaisuus parantaa oppimistuloksia
Kolmannen tärkeän havainnon mukaan pelkkä uteliaisuus ei johdonmukaisesti johda parempiin oppimistuloksiin. Sen rooli riippuu pitkälti sinnikkyydestä.
– Uteliaisuus voi parantaa oppimistuloksia ainoastaan sinnikkyyden kautta. Muuten sen vaikutus voi muuttua kielteiseksi, Huang toteaa.
Tämä riippuvuus oli erityisen merkittävää nuoremmassa ikäryhmässä eli luokilla 6–9.
Uteliaisuutta tarvitaan tekoälyn aikakaudella
Tutkimus on ajankohtainen, sillä generatiivinen tekoäly tuo tiedon ja valmiit vastaukset entistä lähemmäs nuoria.
– Tässä ympäristössä uteliaisuus voi auttaa nuoria esittämään asiaankuuluvia kysymyksiä, arvioimaan saamiaan tietoja ja tarkastelemaan ajatuksia ja käsitteitä sen sijaan, että he luottaisivat välittömästi käsillä oleviin vastauksiin. Nämä valmiudet voivat lieventää huolta siitä, että epäasianmukainen tai ajattelematon tekoälyn käyttö vähentää kognitiivista ponnistelua ja kannustaa pinnalliseen oppimiseen.
Samaan aikaan tutkimuksissa on havaittu uteliaisuuden vähenevän nuoruudessa, mikä herättää huolta siitä, ovatko nuoret valmiita oppimisympäristöihin, jotka vaativat entistä enemmän itsenäistä kyseenalaistamista, kriittistä arviointia ja itseohjautuvaa selvitystyötä.
Huang tunnisti väitöstutkimuksessaan nuorten uteliaisuuteen läheisimmin liittyvät tukimuodot ja tukijat, ja tarjoaa käytännön ohjeita siihen, miten perheet ja koulut voivat tukea uteliaisuuden kehittymistä.
– Lisäksi tulokseni osoittavat, että uteliaisuuden edistäminen ei yksin riitä. Nuoret tarvitsevat sinnikkyyttä keskittymiseen, vaikeuksien voittamiseen ja jalostaakseen uteliaisuutensa pitkäjänteiseksi opintomenestykseksi.
Aineistoa kolmesta maasta
Väitöstutkimuksen yksi keskeinen aineisto on peräisin Suomesta. Se sisältää kolmessa vaiheessa kerätyn suomalaisen pitkittäisotoksen (3 520 nuorta vuosiluokilta 5 ja 7) sekä 5 482 helsinkiläisen 10- ja 15-vuotiaan nuoren otoksen OECD:n sosiaalisia ja tunnetaitoja luodanneesta SESS-tutkimuksesta vuodelta 2019. OECD:n otos kattoi kaikien kaikkiaan 19 161 10- ja 15-vuotiasta koululaista Helsingistä, Houstonista ja Suzhousta.
Lisäksi yhteen vuoden mittaiseen amerikkalaiseen pitkittäisaineistoon kuului 4 199 oppilasta luokkatasoilta 6–12. Nuoret opiskelivat 341 eri luokalla 22 koulussa. Seurantatietoja myöhemmistä oppimistuloksista saatiin 3 433 oppilaasta.
Suomen tulokset olivat yleisesti ottaen samanlaisia kuin Yhdysvalloissa, etenkin tukisuhteiden merkityksen osalta. Kiinassa saaduista tuloksista ne sen sijaan poikkesivat monin tavoin.
– Keskeisimmät tukimuodot saattavat vaihdella sosiokulttuurisen taustan mukaan. Kiinalaisen otoksen osalta havainnoissa korostuivat oppilaiden kouluun kuulumisen kokemus, opettajien tarjoama kannustus ja rakentava palaute sekä mahdollisuudet tehdä mielekkäitä valintoja kotona. Suomalaisissa ja amerikkalaisissa otoksissa tukisuhteet vanhempiin, opettajiin ja luokkatovereihin vaikuttivat kaikki tärkeiltä. Näitä suhteita voi vahvistaa oppilaita, perheitä ja opettajia osallistavalla vapaa-ajan toiminnalla, liikunnalla ja ulkoilulla, Huang toteaa.
Käytännön vaikutuksia koulussa ja kotona
Tutkimus osoittaa, että nuoret tarvitsevat tukea, joka auttaa heitä tuntemaan yhteenkuuluvuutta sekä kehittämään oppimistaitojaan ja tekemään merkityksellisiä valintoja. Läheiset ja kannustavat ihmissuhteet ovat erityisen tärkeitä, ja yhden ryhmän tuki ei välttämättä täysin korvaa toisen riittämätöntä tukea.
– Opettajat voivat vastata oppilaiden kysymyksiin ja huolenaiheisiin kiinnostuksella ja huolenpidolla. Oppilaita voi myös auttaa luomaan kannustavia suhteita luokkatovereihin järjestämällä ohjattua ryhmätyötä, jossa on yhteisiä tavoitteita ja selkeät roolit. Vanhemmat voivat luoda lämminhenkisen ja vastaanottavaisen kotiympäristön keskustelemalla avoimesti, kuuntelemalla nuorten mielipiteitä ja osoittamalla aitoa kiinnostusta heidän arkikokemuksiaan kohtaan. Sekä opettajat että vanhemmat voivat tarjota mielekkäitä vaihtoehtoja ja kannustaa itsenäiseen ajatteluun, mutta silti tarjota selkeää ohjausta ja oikea-aikaista palautetta sekä auttaa oppimisvaikeuksissa, Huang tiivistää.
Lisäksi koulutuksen tulee kehittää sekä uteliaisuutta että sinnikkyyttä.
– Opettajat voivat laatia sopivan vaikeita tehtäviä, jotka haastavat oppilaita tutkimiseen, mutta eivät lannista heitä luovuttamaan kesken kaiken.